Vietimme Pikkujoulua perinteiseen tapaan Hansa-salissa.
(Muista, että klikkaamalla saat kuvan suurennettua)
Musiikista vastasi oma kombomme
Ja juonnosta vastasi jotenkin Paavo Väyrysen näköinen mies, joka hetken tarkastelun jälkeen paljastui meidän omaksi Eskoksemme. Vaikutti olevan hyvin informoitu, mutta että Yliopisto Pöytyälle??
Hannu Mäkilä esitti mieleenpainuvan runonsa, liitteenä Pikkujouluruno 2017. Hyviä elämänohjeita, vai kuinka?
Tallimestari päätyi monta kertaa lavalle,
”Taaskos minä täällä olen?”
Juhlapuhe
Talliveljemme, professori (emeritus) Aimo Hakanen, piti meille laajan katsauksen Suomen Niemen asutuksesta ja erityisesti kielestä, lainasanoista ja sanonnoista.
Pöytäkeskusteluissa pohdittiin vielä suomen kielen nykytilaa ja eri murrealueita.
Puuroväki
Paikalla oli melkein yhtä paljon pikkujouluväkeä kuin viime vuonnakin.
Arpajaiset
Arpajaisissa oli vähintään yhtä paljon kähmintää kuin edellisinäkin vuosina. Vai eikö kukaan huomannut?
Alpo joutui ensin yllätetyksi käsi hillopurkissa ja sitten Esko teki peukalojälkiään arpalippuihin.
Mutta ei se mitään auttanut.
Keijo Kulmala oli ehtinyt kaikessa kiireessä maalata taulun arpajaisiin. Ei kuulemma ehtinyt edes syödä. Kiitos vielä kerran Keijo.
Marxin kasaantumisteoriaa testattiin taas vahvasti. Toivottavasti kinkku meni oikeaan osoitteeseen.
Meidän pitokokkimme ja -emäntämme olivat tehneet erittäin hyvää ruokaa. Suurkiitos heille!
Tanssit ja senssit
(Suomisanakirjan mukaan Senssit: puhekieltä, sovittu tapaaminen, treffit.
mahdollisuudet, tilaisuus. esim. Hänellä oli hyvät senssit saada työpaikka.)
