Aurinkoinen ja lämmin päivä tervehti meitä kävelylle lähtijoitä.
Alla kuvagalleriaa:
- Ensimmäiset poistuivat kädenhuiskautuksella jo Martinsillalla.
Meitä oli tullut paikalle 193 veljeä. Hyvä hyvä!
Eikös miellä ole taipuisaa joukkoa?
Vuoden 2019 Talliveljet Ari ja Aulis myhäilevät. Ja Simo kertoo jotain painokelvotonta…
Perinteitä kunnioittaen me lauloimme viimeisen tallipäivän kunniaksi oman marssimme Auliksen, erin ja oman kuoromme johdolla.
Kirstunvartijamme Alpo kertoi tilinpäätöksestä. Toiminnantarkastaja oli sen hyväksynyt ja nenä on vielä pinnan yläpuolella. Hyvä niin. Syksyllä taas uudet kujeet ja toivottavasti paremmalla osanottajamäärällä eteenpäin.
Auli Paarala, joka oli viikolla täyttänyt 90 vuotta. Hän oli liittynyt Talliin vuonna 2004 ja sai nyt Standaarin.
Loppuvenyttelyissä opimme taas uusia liikkeitä.
Kun kerran Kupittaan halli oli lakon takia kiinni, päätimme järjestää Tallipäivän sauvakävelynä Ruissalossa. Mukaan saapui lyhyestä varoitusajasta huolimatta 15 talliveljeä. Ja mukaan saatiin myös satakunta hanhea, jotka eivät tosin sauvoneet.
Tässä kuvassa yksi hanhi on juuri yrittämässä laskeutumista – tai jotain muuta – Eskon päähän.
Verratkaapa näitä kahta kuvaa. Tällä perässä rauhallisemmin tulevalla ryhmällä on selvästi iloisempi ilme. Mistähän johtuu?
Vuosi sitten, kun Halli oli suljettuna koronan takia, kiersimme allaolevaa lenkkiä pienellä porukalla. Mahdoimmeko koskaan silloinkaan saavuttaa tavoitetta 1 tunti 19 minuuttia? Kaitpa me tästä etenpäin pidämme tämän liikuntavaihtoehdon takataskussa, jos taas käy niin, että Kupittaan halli on syystä tai toisesta kiinni. Vai kui?
Meitä oli paikalla 212.
Meitä oli vastaanottamassa nuorten valmennettavien ryhmä.
KÄSI YLÖS KAIKKI, JOILLA ON TÄLLAINEN KUNTOPALLO KOTONA – KÄYTTÄMÄTTÄ.
Tässä olisi muutama liike, joita voisit harjoitella kotona. ;-}}
oli tällä kertaa kaksi:
Tervetuloa, Seppo Rissanen
Hiukan selkänikamiin liikettä…
ja näin helppoa se on kun osaa.
Päästiinpä sängystä lepäämään suoraan
kaikki 207.
…ja päästiin tapaamaan tauon jälkeen vanhoja tuttuja.
Harry Vaalisto oli täyttänyt 90v. Hän oli liittynyt Talliin vuonna 2012 ja sai pronssisen mitalin.
opettelimme muun muassa liitämään kuin Matti Nykänen. Hyödyllisiä taitoja!
Talli oli taas auki viimeviikkoisen lakkopäivän jälkeen.
uuden Talliveljen, nimeltään Eero Eloranta. Tervetuloa!
Jokakeväiseen tapaansa Jenna Wallden tuli kouluttamaan meidän vetäjiämme oikeiden voimistelu- ja venytysliikkeiden ohjaamiseen. Vaikka me olemmekin vetreitä senioreja, liikuntavammojen syntyminen on meille suuri riski.
Aika leppoisalta tuo kuitenkin näyttää, eikö totta?
Olavin johdolla oioimme yön jäljiltä vielä jäykkiä jäseniämme.
Näissä hitaissa liikeissäkin näyttää olevan tarvetta esitanssijan hidastaa liikeitä, että kaikki ehtivät mukaan 😉
Otsasi hiessä pitää sinun liikkuman!, vai kuinka
kun otin reppuni naulastaan ja lähdin Tallitielle…”
Aamulla klo 7.37 aurinko oli juuri nousemassa. Meitä tuli salille lopulta 197 veljeä.
pyörissä on mielenkiintoisia ohjelmia. On rasvanpolttoa ja kestävyyden lisäystä ja muuta kunnonnostoa.
Mielenkiintoisimpia ovat erilaiset sydämen lyöntitiheyttä seuraavat (silloin pitää pitää keskikahvoista kiinni). Silloin pitää oman painon lisäksi syöttää omat ikävuodet ja pyörän aivot yrittävät päätellä, millaista kuormitusta sinulle voi tarjota.


Pertti Ettanen oli täyttänyt 85 vuotta. Hän oli liittynyt Talliin vuonna 2007.
Uusia tallivelikandiaatteja oli kaksi:
Jukka Naavalinna ja Heikki Pirilä.
lähti vetämään nopeaa kierrostaan, vai kui?
Puuron jakelu alkoi noin klo 8.15.
Juhlaohjelma alkoi klo 9.00:
Talliveljet olivat luonnollisesti paastonneet koko edellisen yön, että puuroa mahtuisi mahdollisimman paljon.
Spiikkerinämme toimi totuttuun tapaan meidän oikva Eskomme ja laulun johdosta vastasi Aulis.
Liikuntalautakunnan puheenjohtaja Sini Häkkinen oli päättänyt tulla tervehtimään meitä ja iloiseksihan sellaisesta tulee.
Tallimestaria huhuiltiin kauan, mutta sitten saapui itse Joulupukki kertomaan etää ”ääh, se missää karoksiss’ ole, tuol’ jossai’ se huilii.”
Mutta sitten Joulupukki katsoi, että on liian levänneen näköistä porukkaa. Pistetäänpä taukoliikunnaksi!
Hauskaahan se liikunta on. Sitten piti pukin jo kiirehtiä muualle ja jättää Aulis ja Ari hoitamaan meidän musiikillista puoltamme.
Puuroakin oli tänä vuonna riittänyt hyvin, ihan myytävätksi asti. Mutta kun ne lusikat…
Sitten seurasi Jouko K. Lehmuston Tallirauhan Julistus (jonka voi lukea etusivultamme ja katsoa/kuulla tältä videolta) sekä Raimo Härkösen esittämiä upeitä joululauluja.

Olavi Nummela. Kiitos Olavi.
Ja siellä takana Esko tiukkaa Aulikselta: ”Tä, puhu kovempaa! Nuo paasaa nii kovin, ettei tässä mitään kuule.”
hetki, jota kaikki ovat odottaneet.
Arpalippujen tarkastus on tarkaa hommaa.
Hyvää joulua kaikille. Nähdään taas ensi vuonna!