Meitä oli kokoontunut Hättästen kolmioon – valistuneen arvauksen mukaan – 47 raittiin ilman rakastajaa.
Vielä muutama jäähile sulamatta…
Kuten joku totesi, näitä sammaleisia puita ei huomaakaan enää sitten, kun puihin on tullut lehdet.
Ensimmäinen näkemämme täyden kahdeksan kilometrin lenkin lenkin tekijä – voittajan on helppo hymyillä.
Kun kerran Kupittaan halli oli lakon takia kiinni, päätimme järjestää Tallipäivän sauvakävelynä Ruissalossa. Mukaan saapui lyhyestä varoitusajasta huolimatta 15 talliveljeä. Ja mukaan saatiin myös satakunta hanhea, jotka eivät tosin sauvoneet.
Tässä kuvassa yksi hanhi on juuri yrittämässä laskeutumista – tai jotain muuta – Eskon päähän.
Verratkaapa näitä kahta kuvaa. Tällä perässä rauhallisemmin tulevalla ryhmällä on selvästi iloisempi ilme. Mistähän johtuu?
Vuosi sitten, kun Halli oli suljettuna koronan takia, kiersimme allaolevaa lenkkiä pienellä porukalla. Mahdoimmeko koskaan silloinkaan saavuttaa tavoitetta 1 tunti 19 minuuttia? Kaitpa me tästä etenpäin pidämme tämän liikuntavaihtoehdon takataskussa, jos taas käy niin, että Kupittaan halli on syystä tai toisesta kiinni. Vai kui?
